Kahvila-konditoria Wanzetta

Pistäydy kahvila Wanzettaan, mikäli tarvitset määritelmän sanalle kehno. Kuvaavasti Wanzetta nimittää itseään kahvila-konditoriaksi, vaikka se töin ja tuskin täyttää edes kahvilan mittoja. Ilmeisesti eines-sacher-palat oikeuttavat konditoria etuliitteen käytön? Pääasiassa raksaduunareista koostuva asiakaskunta pitää visusti huolen siitä, että vitriini pullistelee elmukelmusämpylöitä, ja ketsuppi- ja sinappitonkat viittaavat siihen, että lihapiirakatkin järjestynee. Toimeton leipähylly kerää pölyä. Pöytäkeskusteluja seuraamalla kuulee ”kansan syvän äänen”, joka kommentoi asiantuntemuksella kaikkea veropolitiikasta pekkaspäiviin. Tänne vaan jokainen Hesarin toimittaja, ei tarvitse lähteä Kontulaan asti etsimään kadunmiestä.

Wanzettan sisustuksesta on valitettavasti pakko sanoa jokunen sana. Muistanko väärin, mutta olen lähes vakuuttunut, että Wanzettassa on kuvattu jonkin Kaurismäki-elokuvan kohtaus? Mikäli näin on, niin elokuvan on pakko olla mustavalkoinen. Kahvilan seinät ovat järkyttävän homeenvihreät ja puoliksi mäntypuupaneloidut. Seinillä on sekalaista pölyn peittämää kahvilahenkistä Tiimari-rekvisiittaa. Kaurismäen lavastajalle olisi täällä töitä. Tarjoilijan penseä asenne ja habitus kävisivät kyllä sellaisinaan mihin tahansa Kaurismäki-pätkään. Kahvilan aukioloajat osoittavat niin ikään lähes kunnioitettavaa piittaamattomuutta muiden kuin lähistöllä työskentelevien fyysisten ammatinharjoittajien tarpeista: ma-pe klo 7-15.

Mutta on Kahvila-konditoria Wanzettalla puolensakin, muutoin en siitä kirjoittaisikaan. Jonkinlaista yritystä kelvolliseksi pullakahvipaikaksi Wanzetassa sentään on. Pullat ja piirakat leivotaan itse, mistä varmistuin kurkkaamalla keittiö-leipomon puolelle. Korvapuustit tuoksuvat tuoreelle, mutta pinta on hieman kumimainen. Aivan kuin pullat olisi pakastettu ja sulatettu, mutta ei kai nyt kuitenkaan? Pullat näyttävät ihan söpöiltä ja suuntuntuma välttää. Makua pullissa ei valitettavasti ole nimeksikään. Edes kardemumma ei maistu, vaikka pulla on täynnä niitä pieniä lumoavia mustia pilkkuja. Kanelia on aivan liian vähän ja pullan mahdollinen maku on korkeintaan tunkkainen. Toisella visiitilläni sain aavistuksen verran maukkaamman pullan, mutta rakkaudella näitä pullia ei ole leivottu, se on varma se. Mustikkapiirakat ovat veikeän näköisiä kiekkoja ja tuovat mieleen Saarioisten valmispitsat. Luojan kiitos mustikkapiirakat päihittävät sentään roiskeläpät, vaikka kovin mauttomia ovatkin. Taikina on jälleen kumimaista, eikä mustikkahillo säväytä, jos ei siinä ole suurempaa vikaakaan. Jos näistä on valittava, niin ota mustikkapiirakka. Jotain muutakin vitriinissä on mutta pahoin pelkään, että ne jäävät itseltäni kokeilematta. Teelajitelmana peruskehno Liptonia ja Twinings pussisetti.

Parasta Wanzettassa ovat hinnat, sillä ne ovat todella huokeat. Pulla maksaa 80 senttiä ja pulla + kahvi/tee lähtee kahdella eurolla, mikä lienee itse leivotusta Helsingin keskustan huokein tarjous. Yhtään enempää Wanzettan eväistä ei kyllä kannatakaan maksaa. Näin ollen arvosanaksi tulee kehno, joka kuitenkin on hitusen parempi kuin huono – vai onko? Jos tunnet tarvetta hakea fyysisiä vastineita näille pejoratiivisille sanoille, niin kiven heiton päässä on Wanzettaa pari piirua heikompi Cafe Éntré. Jotain mätää Kruununhaassa.